Rajoja ja rakkautta (07/2020)

Olen sitä mieltä että yksi tervettä seurakuntakasvua rajoittava
tekijä on rajojen ja rakkauden puute seurakunnissa. Molempia siis tarvitaan! Aihe liittyy läheisesti myös hyvään uskovien yhteyteen ja toisistamme välittämiseen.

Rakkaus ei ole oikeaa rakkautta ilman rajoja. Vai mitä sanotte
esim. vanhemmista jotka ”rakastavat” lapsiaan niin paljon että
antavat niiden tehdä ihan mitä haluavat, esim. vaikka leikkiä
”tulella” kunnes polttavat itsensä hengiltä? Miten voisimme
osoittaa todellista rakkautta ja välittämistä pysyen kuitenkin Sanan arvomaailmassa?

Rajojen asettaminen on vaikea asia. Jonkun vaan pitää asettaa ne. Seurakunnassamme se on vanhimmisto. Nykyään ei ole
trendikästä puhua esim. seurakuntakurista ! Mitä raamattu opetaa asiasta? Joka "kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" - sanoi wanha kansa! RV.ssä joku ehdotti että seurakunnasta erottaminen ei enään kuulu ”nykyaikaan”. Ei ehkä kuulukkaan mutta kuuluuko se Jumalan Sanan terveen opin harjoittamiseen? Uskon että kuuluu.
Ylläpidämmekö enään voimassa ”kaikkea vanhurskautta”?
Menemmekö virran mukana vai uimmeko vastavirtaan? ”Vain
kuollut kala ui virran mukana” - kertoo siittä tosiasiasta joka on yhä useamman seurakunnan kohtalo! Onneksi seurakunnassamme asiaa yritetään hoitaa raamatullisesti!

Otetaan vaikka vain yksi aihe käsittelyyn: huorinteko. Miten Sana suhtautuu siihen ja miten me toimimme nykyään? Mielestäni aika lepsusti. En halua tässä vaiheessa uppoutua syvemmälle näihin asioihin, sillä aiheita on monia, mutta odotan kommenttejanne! Pelkään että olemme ajautuneet liian kauaksi raamatun ikuisista opetuksista! Seurakunnan tulee palata alkuperäiseen, niin asiat alkaa sujumaan paremmin. Yhteys voisi olla parempaa. Paimenuus on kovassa vastatuulessa nykyään ja sitä kuitenkin tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Välinpitämättömyys valtaa alaa ja kaikenlaisia tekosyitä keksitään että ei tarvitse puuttua synnilliseen elämään.

Seurakuntamme näky on ”rakkaudellisissa suhteissa elävä ja Jumalan voimasta kasvava seurakunta, jonka jokainen jäsen tulee paimennetuksi ja palvelee toisia omilla lahjoillaan”. Rukoukseni on että tämä näky saa vallata meidän jokaisen sydämen ja elämän! Siunaavin ja rakkain terveisin, teidän Joel Viljanen