Unohdetulle

Se oli silloin – huokaat -

kun kaikki oli toisin.

Ystävät ympärillä

kilvan kiittivät,

ylistivät.

Olit suosittu.

Se, mitä osasit

oli hyödyksi kaikki.

Palvelustyöt -

niitä oli monta!

Luudan varsi oli tuttu

ja keittiön koneet.

Ja kun kuorossa

tarvittiin joku,

sinä oli siihen valmis.

Joskus tuli jopa mieleen:

kuinka ne tulee

ilman minua toimeen...

Sitten se tuli -

oliko sairaus,

läheisen kuolema,

masennusaalto,

mutta toiminta

piti jättää.

Pian huomasit,

harva enää muistaa,

harvempi soittaa,

vain muutama kylässä käy.

Oliko niin,

sinua tarvittiin

tekojen tähden.

Joutilaana olit

kuin nolla!

Ystävä hyvä,

juuri sinulle

minulla on Herralta Sana!

Älä huoli!

Tämä on kihlajaisaikaa!

Sillä nyt

olet Herraasi varten.

Ei Hän tekoja

sinusta etsi,

vaan sitä,

että saa kuulla,

kuinka paljon

rakastat häntä.

Olet Herrasi ilo

ja sydämen syke,

olet Jumalan aarre,

kuin timanttirengas

morsiamen nimettömässä.

Juuri sinä,

tänään ja tässä

olet Jumalan

huomion kohde.

Huomaa jo vihdoin,

kuinka Hän

kädestä ottaa,

luoksensa vetää

ja kuiskaa:

Olet minun!

Sinä elät Minua varten

ja Minä...

sinua varten.

Machilipatnamissa, Intiassa 1.12.2008

Väinö Viikilä