Ismo Salonen: Vapaaksi viinan kiroista (L)

1. Kerro lyhyesti, millaista elämäsi on ollut?

Lapsuus meni mummon luona asuessa. Mummolan rauha rikkoutui, kun enoni muutti jossain vaiheessa asumaan sinne. Eno joi päivittäin. Itse aloin myös 15 -vuotiaana juomaan. Aluksi se oli satunaista kännäilyä, mutta armeijan jälkeen repesi - juomisesta tuli jokapäiväistä ja alkoholi alkoi yhä vahvemmin hallita elämääni.

Elämä kului kosteissa merkeissä seuraavat 25 vuotta. Näihin vuosiin kuului monia katko-, hoitokoti- sekä vankilareissuja, mutta aina siviilielämän koittaessa huomasin jalkojeni kulkevan takaisin viinakauppaan.

2. Mikä on merkittävin hetki elämässäsi?

Tuohon aikaan joimme yhdessä Mäkipään Sepon ja Katjan kanssa heidän luonaan. Samassa pihapiirissä kävi yksi uskova kaveri, Sirosen Rami tapaamassa meitä säännöllisesti. Hän pyysi meitä mukaan uskovien kokouksiin. Seppo ja Katja tulivat pian uskoon ja minäkin esiinnyin uskovana hetken aikaa, vaikka en itse ollut vielä uskossa. Väsyin kuitenkin pian esittämään uskovaista, ja alkoholi ja pillerit tulivat täydellä rytinällä takaisin elämääni.

Kului vielä noin 7 kuukautta, kunnes mittari omalla kohdallani tuli täyteen: olin väsynyt elämääni ja kaipasin muutosta. Majailin tuohon aikaan äitini luona ja hänkin kehotti minua palaamaan uskovien pariin. En kuitenkaan aluksi kehdannut, koska koin pettäneeni uskovat lähtiessäni takaisin juomaan.

Eräs uskova ystäväni, Lampisen Anja piti tuolloin torstaina kokouksen Sampola salissa. Rohkaistuin menemään sinne humalassa erään toisen ryyppykaverini kanssa. Tuossa tilaisuudessa Nuurkarin Marko rukoili puolestani. Hän sanoi, että viedään Iku tämä asia nyt loppuun saakka. Olin samaa mieltä. Seuraavana päivänä varasin katkolta paikan ja vapaa paikka järjestyi seuraavaksi maanantaiksi. Viikonloppu meni vielä juodessa, mutta maanantaina menin katkolle.

Olin katkolla viikon ja päästessäni seuraavana maanantaina sieltä pois menin uskovan ystäväni Anjan luo kahville. Hän pyysi minua seuraavana päivänä rukouskokoukseen. Tuossa rukouskokouksessa tiistaina 7.4.1995 annoin elämäni Jeesukselle. Siihen jäi tupakat ja viinat. Sen koommin en ole kohta 17 vuoteen niitä tarvinnut, vaikka tupakkaakin olin ennen uskonratkaisuani polttanut yhtäjaksoisesti 30 vuotta.

3. Mikä kokemus on jäänyt mieleen uskonelämäsi aikana?

Uskonelämä on ollut kaikin puolin hyvää aikaa. Olen käynyt paljon kokouksissa ja se on auttanut minua. Olen ollut myös mukana hengellisessä työssä niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Näiltä reissuilta on monia hienoja muistoja ja kokemuksia siitä, miten Jumala on auttanut ja ilmestynyt.

4. Mitkä tänään ovat tärkeitä asioita elämässäsi?

Tärkeintä on se, että olen uskossa Jeesukseen. Asiat ovat tänään oikeastaan oikein hyvin. Asunnot on ja kaikki. Niin ei aina ole ollut. Suuri kiitos tästä kaikesta Jeesukselle!