Kuka rakentaa huoneen ja kenelle?

”Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta, sanoi kuningas profeetta Naatanille: "Katso, minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa". Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi".

Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana: "Mene ja sano minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano siis minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen, siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva."

- 2. Sam. 7: 1-16

Kun Jumala oli siunannut kuningas Daavidia, syntyi Daavidin sydämessä ajatus: minä haluan rakentaa huoneen Herralle. Ajatus oli hyvä, mutta ei ollut Daavidin tehtävä rakentaa huonetta Herralle. Sen sijaan Herra sanoi hänelle: "Minä itse olen tekevä huoneen sinulle." (2. Sam. 7:11)

Daavid oli jo tuohon aikaan suuri ja kunnioitettu mies. Jumala oli ottanut hänet lammaslauman jäljestä ja korottanut hänet tuohon asemaan. Se ei ollut Daavidin omaa ansioita. Se johtui siitä, että Herra valitsi hänet, siunasi häntä ja korotti hänet. Daavid ei olisi koskaan pystynyt edes kuvittelemaankaan tuota siunausta ja roolia, mikä hänellä ja hänen suvullaan oli Jumalan pelastussuunnitelmassa. Se oli Jumalan idea ja Jumalan lupaus, jonka hän armossaan Daavidin elämän kautta toteutti.

Samoin on usein myös meidän elämässämme. Me haluaisimme tehdä suuria tekoja Herralle. Joskus Herra armossaan antaa meidän jotain tehdäkin. Mutta Herra haluaa muistuttaa, että kyllä se arvojärjestys menee niin, että Herra tekee suuria tekoja meille. Hän pelastaa meidät, Hän vapauttaa meidät, Hän siunaa meitä. Kaikki hyvä, mitä elämässämme on tulee Häneltä. Hän rakentaa meille huoneen niin tänne maan päälle kuin kerran taivaan kotiinkin. Hän ei tee sitä hyvien tekojemme tähden tai sen tähden, että me olisimme jotain, vaan yksin armosta. Kiitos ja kunnia kaikesta hyvästä kuuluu yksin hänelle.

- Juuso Leivonniemi