Pienet ovat suuria

”Kuortanelainen opettaja Maria Koivisto kertoi kirjoittajalle tähän tapaan:

- Järjestin kesäiseksi sunnuntaiksi koululle, jolla olin opettajana, hengelliset kesäjuhlat. Kutsuin juhlille nimekkäitä puhujia, sillä halusin niistä niin edustavat kuin mahdollista. Vain eräästä asiasta olin huolissani. Pelkäsin, että Kalle Rautio, maalaismies ja vaatimaton puhuja, tulisi juhlille. Ajattelin, että hän yksinkertaisesti puheillaan jollain tavalla pilaisi juhlat.

Tuli lauantai, juhlien aattopäivä. Illan suussa pysähtyi postiauto koulun kohdalle. Menin portaille katsomaan, kuka kutsuista puhujista olisi saapumassa.

Kukapa sieltä muu tulikaan, kuin Kalle Rautio, juuri hän, jota en odottanut ollenkaan! Vaivoin sain tervehtiessäni sanotuksi: ”Tervetuloa.”

Juhlat onnistuivat hyvin, ja puheet olivat koskettavia. Rautionkin puhe oli tavallista parempi. Huokasin kiitollisena helpotuksesta, kun kaikki oli ohi.

Seuraavana yönä näin merkillistä unta. Olin taivaallisessa juhlassa. Pitkä pöytä ja paljon juhlavieraita. Jeesuskin istui pöydässä, ja kaikki katsoivat häneen.

Äkkiä aukeni ovi. Kalle Rautio astui huoneeseen. Jeesus nousi heti pöydästä ja tervehti Rautiota hyvin ystävällisesti. Sitten taivaallinen Vapahtaja talutti Raution kädestä pitäen kunniapaikalle viereensä istumaan.

Herätessäni aamulla olin hyvin järkyttynyt. Tajusin olleeni Jumalan puhuttelussa. Nyt ymmärsin sen, että voi olla niin, että ne, jotka ihmisten silmissä ovat suuria, ovat Jumalan silmissä pieniä ja päinvastoin.”

Ote teoksesta: Vilho Rantanen, Vakavaa ja hupaisaa sanaa (s. 46-47)